HE 146/2020 vp YmV 06.11.2020 ympäristöneuvos Saara Bäck, ympäristöministeriö Asiantuntijalausunto

1

22.10.2020 ympäristöministeriö Saara Bäck/YM, lisäselvitys

Itämeren alueen merensuojelun yhteistyö

Itämeri on lähes suljettu matala murtovesiallas, jonka vesi vaihtuu kertaalleen noin 30 vuodessa. Yhdessä

laajan valuma-alueen ja noin 85 miljoonan asukkaan väestön kanssa Itämeren ympäristö on altis

pilaantumiselle. Itämerta vaivaa erityisesti rehevöityminen ja ilmastonmuutoksen aiheuttama

lämpeneminen ja näistä johtuva luonnon monimuotoisuuden kapeneminen. Pitkäjänteisen

merensuojeluyhteistyön myötä Itämeri on toipunut aiemmasta haitta-ainekuormasta ja ravinnekuormitus

on laskenut 1950–60 -lukujen tasolle. Hyvää tilaa ei kuitenkaan ole saavutettu. Vuosikymmeniä jatkuneesta

ravinnekuormituksesta ja siitä aiheutuneesta rehevöitymisestä toipuminen kestää vielä vuosikymmeniä ja

lämpeneminen hidastaa toipumista. Pohjien happikato on laaja.

Kv. merenkulkujärjestö IMO:n piirissä Itämeri on määritelty erityisen herkäksi merialtaaksi. Itämerellä on

voimassa muita merialueita tiukempi alusten rikki- ja typenoksidipäästöjä koskeva sääntely sekä

risteilyalusten jätevesien satamaanjättöpakko, joka tulee vaiheittain voimaan 2019 (uudet alukset), 2021

(nykyiset alukset) ja 2023 (Pietariin suuntaavat alukset). Typenoksideja koskeva sääntely tulee voimaan

2021 ja koskee sen jälkeen rakennettavia aluksia.

Itämerta koskevat lukuisat kansainväliset sopimukset, EU:n säännökset ja kotimainen lainsäädäntö.

Globaali viitekehys kaikkeen merellä tapahtuvan toiminnan sääntelyyn ja meriympäristön suojeluun on YK:n

merioikeusyleissopimus UNCLOS. Muita ovat Agenda2030, YK:n biodiversiteettisopimus ja Pariisin

ilmastosopimus sekä useat haitallisten kemikaalien käyttöä säätelevät sopimukset. Merenkulkua sääntelee

IMO.

EU:ssa mertensuojelua määrittävät puitedirektiivit, jotka velvoittavat jäsenmaat laatimaan

merenhoitosuunnitelmat (marine strategy) ja vesienhoitosuunnitelmat, joilla on mahdollista saavuttaa

meriympäristön hyvä tila. EU-lainsäädännössä säännellään laajasti kaikkia meriympäristöongelmia: luonnon

monimuotoisuuden suojelua, kestävää kalastusta, vieraslajien leviämistä, rehevöitymistä, haitallisten ja

vaarallisten aineiden haittavaikutuksia, roskaantumista ja vedenalaista melua.

Suomessa meren- ja vesiensuojelu on järjestetty puitedirektiivien edellyttämällä tavalla ja valtioneuvosto

hyväksyy ja päivittää kuusivuotiskausittain meren- ja vesienhoitosuunnitelmat, joista viimeisin on voimassa

2016-2021. Ne sisältävät laajan joukon toimenpiteitä eri toimialoilla, myös maataloudessa, joka on nykyään

merkittävin yksittäinen merta kuormittava toimiala. Lounais-Suomen maatalouden hajakuormitus on

viimeinen suomalainen HELCOM:n listalla oleva hot spot.

PMI Sipilän hallitus käynnisti joukon erilaisia hankkeita ja kokeilutoimintaa, joilla edistettiin ravinteiden

kierrätystä ja vähennettiin ravinnevalumia Itämereen ja vesistöihin (yhteensä lähes 40 milj. euroa vuosina

2015-–2018). Peltomaiden fosforin vesistökuormituksen vähentäminen kipsiä peltomaahan lisäämällä

osoittautui tehokkaaksi ja tätä sekä muita ravinnekierrätyksen toimia jatketaan ja laajennetaan nykyisellä

hallituskaudella. Eduskunta on myöntänyt tai linjannut vesiensuojelun tehostamiseen yhteensä 69

miljoonaa euroa vuosille 2019–2023.

Ruotsi on toteuttanut omaa Itämerensuojelun tehostamisohjelmaansa. Vuonna 2017 varapääministeri

Isabella Lövin ilmoitti hallituksen aikomukseksi suunnata yli 100 miljoona euroa Itämeren ja vesiensuojelun

toimiin mm. saastuneiden sedimenttien puhdistamiseen, hylkyjen raivaamiseen, lääkeainepäästöjen

vähentämiseen, kosteikkojen ennallistamiseen, muoviroskaongelmaan ja merensuojelualueisiin.

Suomi tekee Viron ja Venäjän kanssa Suomenlahtea ja sen suojelua koskevaa kolmikantayhteistyötä, jonka

isoin ponnistus oli vuonna 2014 toteutettu Suomenlahtivuosi.

2

Alueellisesta ympäristöyhteistyöstä Itämerellä: Itämeren suojelun keskeisin yhteistyö tapahtuu Itämeren

merellisen suojelusopimuksen (1974, 1992) ja sitä toimeenpanevan HELCOM:n piirissä. Kaikki Itämeren

rantavaltiot ja EU ovat HELCOM:n jäseniä. HELCOM määrittelee tavoitteet Itämeren tilalle ja kuormituksen

vähentämiselle, hyväksyy suosituksia ja kokoaa seurantatietoa. Lisäksi HELCOM:lla on laaja-alainen

Itämeren toimintasuunnitelma (Baltic Sea Action Plan, BSAP), joka kohdistuu erityisesti rehevöitymisen ja

haitallisten aineiden vähentämiseen, luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja merenkulun

ympäristösääntelyn parantamiseen.

Suomi toimi HELCOM:n puheenjohtajavaltiona vuosina 2018 – 2020. HELCOM on tärkeä työalusta EU:n

meriympäristöpolitiikan toimeenpanon yhteistyölle jäsenmaiden välillä ja Venäjän kanssa. Venäjä osallistuu

HELCOM:n työhön ja esimerkiksi Ukrainan tilanne ei ole merkittävästi heijastunut käytännön työhön.

Globaalisti HELCOM:a käytetään esimerkkinä onnistuneesta merialueyhteistyöstä ja sen toimintatavat

kiinnostavat laajemminkin.

HELCOM:n Itämeren toimintasuunnitelma on myös EU:n Itämeren alueen strategian ympäristötoimien

perusta. EU:n Itämeristrategian ympäristötoimilla tuetaan suunnitelman toteutumista. Strategisen

merentutkimuksen BONUS-ohjelma on tuottanut 2010 alkaen Itämeren suojelua tukevaa tutkimustietoa ja

vahvistanut mahdollisuuksia tehokkaisiin suojelutoimiin.

Suomella on vuodesta 2017 alkaen ollut kansallinen Itämeren alueen strategia. Sen vision mukaan puhdas

Itämeri ja elinvoimainen meriluonto ovat turvattu ja kestävästi hyödynnetty voimavara. Strategia korostaa

kansainvälisen yhteistyön ja vaikuttamisen lisäämistä.

Tulemme ympäristöministeriöstä mielellämme eduskuntaan kertomaan näistä asioista lisää. Ajankohtaista

juuri nyt on erityisesti HELCOM:n Itämeren toimintasuunnitelman Baltic Sea Action Planin uudistaminen

samoin kuin kansallisten vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien päivittäminen.

Lisätietoja:

Maria Laamanen (VEDET/LYMO/YM) puh. +358 295 250 359